Beethoven! Anna Maria McElwain, klavikordi

Vaikka Ludvig van Beethovenille ominaisena klaveerisoittimena pidetään perustellusti fortepianoa, niin hän eli nuoruutensa aikana, jolloin klavikordi oli etenkin saksalaisen kulttuurin maissa vielä keskeinen pedagoginen soitin. Se oli muutenkin yleisesti käytössä niin kotien soittimena kuin säveltäjien työkaluna. 1800-luvun alkupuolelle asti klavikordinäkökulma oli läsnä kaikessa saksalaisessa musiikin tekemisessä ja luonnollisesti sellainen kuului myös Beethovenin soitinkokoelmaan.

Beethovenin klaveerisonaateista kaksikymmentä ensimmäistä on mainiosti soitettavissa klavikordilla, sillä ne on sävelletty hyvin klassiseen tyyliin. Vasta Beethovenin myöhempi tuotanto on tyyliltään romanttisempaa edellyttäen mahdollisuutta mm. pedaalin käyttöön. Klavikordinsoittoon erikoistunut Anna Maria McElwain luo konsertissaan katsauksen Beethovenin varhaisempiin sonaatteihin. Ohjelmassa on sonaatit opuksista 2 ja 31 sekä niiden välille sijoittuva Pateettinen sonaatti. Konsertti soitetaan Pitäjänmäen kyläkirkon alkuperäisellä Lindholm-klavikordilla vuodelta 1796, joka on aika tarkasti kuultavan ohjelman aikalainen ja edustaa klavikordinrakennuksen huippua. Ohjelma onkin valittu konserttiin juuri soitinta ajatellen.